Hannu Väisänen: kuva Paula Kukkonen.
Uudenkaupungin seurakunta on ilmoittanut päätöksestä myydä tiloihinsa sijoitetut taiteilija Hannu Väisäsen teokset. Galerie Forsblom peräänkuuluttaa tapaukselle julkista ja laajaa keskustelua. Galleria haluaa myös tuoda kantansa esiin siitä, että taidetta ja kulttuuriperintöä koskevan päätöksenteon tulisi pysyä osaavissa ja asiantuntevissa käsissä.
Ateneumin taidemuseon johtaja Marja Sakari kommentoi tapausta näin:
-Mielestäni on todella surullista, että Uudenkaupungin seurakunta edes harkitsee huutokauppaavansa kirkolle paikkasidonnaisesti tehtyjä teoksia. Kysymys on periaatteellisesta väärinymmärryksestä julkisen taiteen merkityksestä ja sen arvosta. Teokset on tarkoitettu juuri kyseiseen tilaan ilahduttamaan ja inspiroimaan ihmisiä. Ne eivät ole kauppatavaraa.
Vuonna 1990 Uudenkaupungin seurakunta kutsui Hannu Väisäsen toteuttamaan seurakuntatalon taideteosohjelman. Teosten toteutuksesta kilpaili Väisäsen kanssa taidemaalari Leena Luostarinen.
Teoksista merkittävimmät ovat seurakuntasalin alttariseinällä ja kahvion seinällä. Lisäksi keskuksen eri tiloissa ja arkistossa on useita Väisäsen grafiikoita. Seurakunta ilmoittaa myymisen syyksi saamansa palautteen. Seurakuntalaiset ovat kokeneet teokset etäisiksi ja vaikeasti lähestyttäviksi.
Seurakuntatalon teokset ovat paikkasidonnaisia, ja niillä on erityinen suhde paikan kanssa. Tämänkaltainen kuvataiteen ja arkkitehtuurin synergia on ainutlaatuista eikä sitä pidä hajottaa.
Dosentti Susanna Pettersson, joka on erikoistunut suomalaisten taidekokoelmien ja Suomen taiteen historiaan, huomauttaa teosten olevan valtakunnallisesti merkittäviä:
-Hannu Väisäsen teoskokonaisuus on valtakunnallisesta näkökulmasta tärkeä: paikkasidonnaisia ja näin laajoja kokonaisuuksia on maassamme vielä melko vähän. Samaan aikaan kirkolla instituutiona on eurooppalaisessa perspektiivissä pitkä perinne sekä taiteen tukijana että kuvaohjelmien tilaajana. Parhaimmillaan teokset herättävät keskustelua, ihmettelyä ja tunteita. Kokonaisen kuvaohjelman määrätietoinen poistaminen tämän päivän Suomessa vaikuttaa hätiköidyltä ratkaisulta. On paikallaan kysyä, miltä tällainen päätös näyttäytyy kymmenen, viidenkymmenen tai sadan vuoden kuluttua? Hannu Väisänen kuuluu nimittäin taiteilijoihin, jotka jäävät Suomen taiteen historiaan.
-On myös hyvä palauttaa mieleen, että vastaavia keskusteluja on käyty aikaisemminkin. Hugo Simbergin maalaukset saivat aikanaan kovaa kritiikkiä Tampereella. Freskot saivat kuitenkin jäädä paikalleen. Tänä päivänä ne edustavat kultakauden ehdotonta kärkeä. Olennaista on hyväksyä, ettei taiteen tehtävä ole miellyttää kaikkia, Pettersson jatkaa.
Hannu Väisänen (s. 1951) tunnetaan taiteen monitaiturina, joka työskentelee kuvataiteilijana, kirjailijana, lavastajana, puvustajana, ohjaajana ja kuvittajana. Väisäsen teoksia löytyy useista suomalaisista julkisista kokoelmista ja hän on tehnyt julkisia taideteoksia mm. Suomen kansallisoopperaan, Kontulan kirkkoon sekä Oulun tuomiokirkkoon. Palkittu taiteilija on voittanut taiteen valtionpalkinnon ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2007 sekä kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2015.
-
The parish of Uusikaupunki has announced its decision to sell the works of artist Hannu Väisänen placed on its premises. Galerie Forsblom calls for a public and extensive discussion of the case. The gallery also wants to highlight that decision-making regarding art and cultural heritage should remain competent and knowledgeable.
Marja Sakari, director of the Ateneum Art Museum, commented on the incident as follows:
- It's really sad that the Uusikaupunki parish is even considering auctioning the site-specific works. It is a question of a fundamental misunderstanding of the meaning of public art and its value. The works are intended for that particular space to delight and inspire people. They are not merchandise.
In 1990, the congregation of Uusikaupunki invited Hannu Väisänen to implement the artwork program for the parish hall. The painter Leena Luostarinen competed with Väisänen for the execution of the works.
The congregation states the reason for the sale is the feedback it received. The parishioners have experienced the work as remote and difficult to approach.
The works in the parish are site-specific and have a special relationship with the place. This kind of synergy between visual arts and architecture is unique and should be kept intact.
Docent Susanna Pettersson, who specializes in Finnish art collections and the history of Finnish art, points out that the works are nationally significant:
-Hannu Väisänen's collection of works is important from a national perspective: there are still quite a few such large-scale collections in our country. At the same time, the church as an institution has a long tradition in the European perspective both as a supporter of art and as a customer of picture programs. At their best, the works evoke discussion, wonder, and emotions. The purposeful removal of the entire picture program in Finland seems like a hasty solution. It is appropriate to ask how such a decision will look ten, fifty, or a hundred years from now. Hannu Väisänen is one of the artists who will remain in the history of Finnish art.
- It is also good to remind you that similar discussions have occurred. Hugo Simberg's paintings received strong criticism in Tampere. However, the frescoes were allowed to remain in place. Today, they represent the absolute peak of the golden age. The essential thing is to accept that the task of art is not to please everyone, Pettersson continues.
